lauantai 6. huhtikuuta 2013

Tervetuloa lukemaan!


Hei, tämä blogi kertoo Kaijon tilasta ja siellä asuneista ihmisistä, ja vähän muustakin. Kiitokset kaikille mukana olleille! Kiitokset erityisesti Matti ja Liisa -lehden päätoimittajalle, Tero Joutselaiselle, joka toimitti meille artikkeleita ja kuvia vuosien varrelta.

Blogi on lahjamme Pentille hänen 80-vuotispäivänään 12.4.2013.



Rakkaat ja lämpimät onnittelut koko suvulta Pentti -ukille!




Uudempia aikoja Kaijolla

Tällä sivulla uudempaa aikaa ja tapahtumia Kaijolla
 
 
 
Metsänhoito on Pentille tärkeää. Tässä komeaa metsää mökille mennessä.
 
 
Raija, Pentin kumppani
 
 
 
 
Mikko, Raija ja Pentti

 

Johanna ja Pentti









Pihla ja Pentti


Eerola - Kaijon tilasta



Kaijon tila lohkaistiin aikoinaan Tervalahden -tilasta. Isäntänä ja emäntänä Kaijolla olivat Eerik ja Henriikka Ukkonen, eli Pentti-ukin ukki ja mummo. Heillä oli kolme lasta: Otto, Maria ja Aini.



Otto ja Maria kuolivat nuorina. Ottoa potkaisi hevonen ja hän menehtyi siihen. Maria hukkui Syväriin. Kesällä, heinänteon aikaan, joukko naisia oli tekemässä heinää Syvärin rannalla. Naiset menivät uimaan. Paikalle ilmaantui joukko miehiä, eikä Maria kehdannut ilman vaatteita tulla esille ja hänen kohtalokseen tuli Syvärin syvänne.

Tilan ainoaksi jäänyt lapsi, Aini, jatkoi tilan pitoa. Hän avioitui vuonna 1926 Paavo Hyvösen kanssa ja avioliitosta syntyi yksi tytär, Aili. Avioparin yhteielämä ei onnistunut. Perimätiedon mukaan Paavo oli laiska mies, jonka Aini "potkaisi pellolle". Toisaalta taas tilalta löytyy vieläkin peltoja - tai entisiä peltoja - joissa on Paavon kaivamat ojat. Avioero parille myönnettiin vuonna 1930.

Tässä nykyistä sukupolvea. Tämä teos lienee painettu 60-luvun alkupuolella, kun loppupuolen tapahtumat on pitänyt lisätä käsin...


Kaijon tila ennen uuden talon rakennusta.



Pentin lapsuudesta ja nuoruudesta


Pentti Toivo Ukkonen syntyi Kaijolla, savusaunassa, 12. huhtikuuta 1933. 


Väkeä Paavo Sutisen hautajaisissa, Pentti-poika on korvaläppähatussa arkun takana.

Koulunkäynti

Alakoulua käytiin Jonsan kylällä nykyisen Vanhapihan talossa. Kouluun mentiin tietysti kävellen ja talvella ehkä hiihtäen. Poikien välillä oli tiukka nokkimisjärjestys, isommat kiusasivat pienempiä. Pentin kiusaaminen loppui kovaan tappeluun, jossa Pentti päihitti vastustajansa.



Pentti keskirivissä toinen oikealla, opettaja takana. Opettajina kouluaikana olivat Sylvi Räty, Hilu Soini, Maija Puranen, Pentti Olkinuora, juoppomies Heikkinen ja Arto Nuorento.

Nuoruusaikaa


Kaksi Penttiä, Ukkonen ja Heikkinen



Pentti ja kavereita...


TUKKIKÄMPILLÄ JA SAVOTOILLA


Tukin uitossa Martti Tuovisen kanssa.

Ensimmäinen savotta oli Sopen järvestä Varpaseen ja sieltä Syväriin pitkin puroja. Pentti teki näitä hommia alle 18-vuotiaana. Lakien mukaan firmat eivät saaneet ottaa alaikäisiä töihin ilman vastuuhenkilöä, joten Kalle Mustonen otti Pentin vastuulleen. Uitot tehtiin keväällä. Palkka ei ollut suuri, mutta savottahommat ja metsänhoitotyöt olivat niitä ainoita töitä, joista ylipäänsä sai rahaa. Pentti oli savotoissa koko nuoruusiän. Jos savotta oli Varpasen-järvessä tai muualla lähitienoilla, siellä käytiin kotoa käsin. Kauempana asuttiin kämpillä.


ARMEIJASSA



Panssaritorjuntamies Kuopiosta.



JA SITTEN HELSINKIIN

Palkkatyö oli tiukassa Varpaisjärven kaltaisessa pikkupitäjässä ja tila hyvässä hoidossa Ainin ja Ailin käsissä. Pentti päätyikin etsimään parempaa toimeentuloa pääkaupungin vilinästä, jossa rakennettiin kiivasta tahtia ja hyvälle työmiehelle löytyi aina töitä. Helsingissä Pentti asettui asemaan Tervastielle Paloheinään, jossa huonetta vuokrasi leskeksi jäänyt Kirsti Niskanen.


Eino Saarelainen ja Pentti. Eino hommasi Pentille asunnon Helsingistä (Tervastie 9).
    Kirsti ja Pentti Tervastiellä
    Kirsti ja komea auto

    
    Pentin ensimmäinen auto, Moskvitsh, vuonna 1957. Mukana poseraamassa Kirsti, Pentti, Hannu, Perhojärven rouva ja tytär Sinikka.
    





    Helsingistä takaisin Kaijolle



    Kirsti, Pentti, Hannu ja Ulla muuttivat Jonsalle, Kaijon tilalle vuonna 1960.
    
    
    Aini Ukkonen kotinsa rappusilla.


    Kaijon talo 1960 -luvun alussa. Porstuasta oikealla tuvan ikkuna ja vasemmalla ”Solukan” ikkuna. Solukka oli lämpöeristämätön huone, jossa kesällä nukkui ainakin Otto. Aikaisemmin siellä nukkui myös kulkumiehiä ja loisia. Solukan takan oli kamari. Kamarin ja tuvan välissä oli ruokahuone, josta myöhemmin tehtiin huone (jossa nukkuivat ensin Aini-mummo ja sitten Hannu). Taloon valettiin 50-luvulla betonisokkelit, aiemmin talossa oli luonnonkivistä tehty kivijalka. Kottikärryjen puuttuessa sementti sotkettiin lapiolla ja kannettiin kahden miehen ”paareilla”.

    
    Aini-mummon hautajaiset loppuvuodesta 1960.

    Pentti porstuan ovella.

    
    Tässä ollaan lähdössä Otto Pirisen hevoskyydillä autotien varteen. Kyydissä äidin sisar Eeva, Kirsti, Ulla, Pentti ja Hannu. Otto seisoo takana. Kuvasta pois leikkaantuneen hevosen nimi oli Esko.
    
    
    
    
    
    Isä ja tyttäret
    


    Pentin varhainen urheilu-ura


    Urheilusta innostunut poika


    Suomi oli vielä 1930-luvulla todellinen urheilun suurvalta. Maan lukuisat huippu-urheilijat olivat nuorison ihanteita, jotka houkuttelivat harjoittelemaan ja kilpailemaan. Urheilu on aina ollut myös itsetunnon vahvistaja ja menestyksen mahdollistaja erityisesti vaatimattomissa oloissa eläneille nuorille.

    Pentti muistaa olleensa lapsesta alkaen erityisen kiinnostunut urheilusta. Jo varhain hän alkoi tilata Urheilun Kuvalehteä. Se tuli mahdolliseksi, kun hän poikasena pääsi savotoihin toisten takuulla ja sai työstään hieman palkkaa. Harjoittelu tapahtui omalla ”kentällä”,ruohikkoisella aholla lähellä kotitaloa. Harjoituskavereina olivat usein naapurin, Kannaksen, pojat.
    Tärkeitä nuorelle urheilijalle ovat myös innostavat aikuiset. Varpaisjärvellä sellainen oli urheilusta innostunut nuorisonohjaaja. Jopa Pentin kotikylällä, Jonsalla järjestettiin juoksukilpailut, joihin osallistui suuri määrä kylän nuorisoa. Pentti Ukkonen voitti.

    Kuopion Sisu-Veikot ja sotaväki

    Ollessaan nuorena miehenä töissä Kuopiossa Pentti harjoitteli ja kilpaili Kuopion Sisu-Veikkojen mailereiden riveissä. Toiminta oli nyt jo melko systemaattista, käytössä oli mm. aikakauden uutuus, intervalliharjoittelu. Tulokset eivät kuitenkaan olleet aivan odotusten mukaisia.

    Varusmiespalveluksessa urheilua on aina arvostettu. Eräs Pentin mieltä kohottanut, ja syvälle mieleen painunut hetki oli alokasaikana Kuopion Väinölänniemellä. Paikalla oli joukko henkilökuntaa, ammattisotilaita, jotka harjoittelivat aktiivisesti urheilua. Aikoja otettiin oikein sekundaattorilla. Poikasetkin pääsivät näitä kovia armeijan”kapiaisia” kirittämään. Pentti huomasi pysyvänsä heidän mukanaan, moni alkoi kohta jäädäkin ja viimeisellä kierroksella hän kiristi kärkeen ja voitti! Jokainen sotaväen käynyt ymmärtää, millaisesta asiasta alokkaan kannalta oli kyse.

    Monipuolista urheiluharrastusta

    Työ- sekä perhe-elämän vaatimukset johtivat vähitellen urheiluharrastuksen jäämiseen taka-alalle. Vielä 1950-luvun lopulla Helsingissä ollessaan Pentti Ukkonen osallistui joihinkin juoksukilpailuihin ja palasi kotiin palkinnon kanssa. Paluu Varpaisjärvelle 1960-luvun alussa maanviljelijäksi ja taksiyrittäjäksi merkitsi siirtymistä enimmäkseen penkkiurheilun puolelle. Urheilijan ja kilpailijan luonne kuitenkin häivähti ajoittain esille. Esimerkiksi tikkakilpailuissa Pentti oli lähes voittamaton. Myöhempiä vuosia silmälläpitäen on merkittävää, että hän aloitti myös melko aktiivisen kanalintujen metsästyksen. Luonnossa liikkuminen piti kuntoa yllä ja ampumataito kehittyi.

    Koko lamaan vajonneen Suomen urheiluelämän kannalta käänne parempaan tapahtui yleisurheilun EM-kisoissa Helsingissä 1971 Juha Väätäisen voitettua sekä 10.000:n että 5000:nmetrin juoksut. Juoksijat alkoivat taas menestyä ja heidän vanavedessään maassa virisi valtaisa hölkkäinnostus. Penttikin alkoi taas harjoitella juoksua, vaikka savolaisessa maalaiskylässä moista harrastusta moni kummeksui. Olihan kysymyksessä aikamies, nelikymppinen. Tämä kuitenkin loi vasta pohjaa miehen varsinaisen ykköslajin löytymiselle.

    (Teksti: Hannu Niskanen)

    Jonsalla syystalkoissa syksyllä 2011

    Syystalkoissa Jonsalla, navettaa ja puimalaa siivoamassa